Tämä teksti on Johdatus kasvatustieteisiin -kurssin oppimispäiväkirjasta, missä pohdin miten voisi yhdistää palvelumuotoilu ja kasvatustieteen perusopinnot ja miten käyttää kasvatustieteen opinnoissa oppimaani hyödyksi elämän eri tilanteissa? Oppijana olen sellainen, jota ei kiinnosta se kuka on keksinyt ja mitä, vaan se mitä on keksitty, mihin käyttöön, miten ja millä perusteella. Joten edelleenkään en muista suuntauksien nimiä tai kuka niitä on tutkinut, kenen mukaan ne on nimetty jne. Nämä asiat on kuitenkin kohtuullisen helppo löytää internetistä, kun tietää mitä etsii. Ajatuksena on, että näiden opintojen avulla pystyn tulevaisuuden käytännön tilanteissa paremmin havainnoimaan minkälainen tilanne on kyseessä ja minkälainen toiminta siihen sopii. Toki ihan empaattinen suhtautuminen mahdollistaa tätä jo jonkin verran.
Koen, että kasvatustieteen opinnot ovat auttaneet ymmärtämään miksi tietty toiminta on aiemmin toiminut hyvin ja miten vastaavan tilanteen voisi hoitaa vielä paremmin. Vapaan sivistystyön taustan omaavana ajattelen, että opettajan ja kouluttajan rooli on tukea opiskelijan oppimista, mahdollistaa oppiminen luomalla turvallinen ja rauhallinen tila sekä antaa palautetta ja olla reflektiivinen osapuoli, mikä auttaa opiskelijaa itseään huomaamaan ja ymmärtämään asioita itsestään ja muista. Tämä on melkoisen haastava rooli, koska opiskelijat ovat erilaisia ihmisiä, tulevat erilaisista taustoista ja heillä on erilaisia kokemuksia oppimisesta. Tämä mielestäni pätee ihan ala-asteikäisestä aikuiseen, toki ala-asteikäisellä kokemusten muokkaaminen positiiviseen suuntaan tapahtuu yleensä helpommin. Tietty nykyisten luokkakokojen kautta itse tilanne voi olla haastavampi.
Tämä onkin hyvä aasinsilta siihen, minkälaisena koulutusta yleensä nykyään pidetään. Värrin (2007) mukaan yhteiskunta on liikelaitostunut ja erilaisia toimintoja tarkastellaan ja arvostellaan liiketoimintana. Eli miten hyvin ne pärjäävät riippuu siitä, saako niistä riittävästi tuottoa suhteessa panokseen, mikä on toiminnan lisäarvo rahoittajalle, tekijälle ja sen kuluttajalle. Lisäksi vähäosaisia ei enää arvosteta ja kunnioiteta ihmisinä, vaan heidät nähdään kuluerinä. Se voittaa, joka on onnistunut rikastumaan eniten ja haalimaan eniten rahanarvoisia asioita. Eli kaikkien pitäisi pyrkiä olemaan ensimmäinen, nopein, paras ja rikkain kaikista sen sijaan, että arvostettaisiin monimuotoisuutta ja erilaisuutta. Jos me kaikki olemme samanlaisia, niin silloin jää käyttämättä ja huomaamatta paljon asioita ja potentiaalia. Meille kaikille kuitenkin löytyy paikkamme ja tarkoituksemme tästä maailmasta.
Ehkä asiaa voisi ajatella tuotteen tai palvelun elinkaaren avulla. Alussa on markkinan kehittyminen, missä tarvitaan ihmisiä, jotka ovat tietoisia uusimmista keksinnöistä ja kokeiluista, ovat niissä jopa mukana ja haluavat testata kaikista uusimpia asioita. Kun ne alkavat kiinnostamaan muitakin, kysyntä ja markkinat kasvavat. Jossain kohtaa suurimmalla osalla on tuote tai palvelu käytössä, jolloin kysyntä tasaantuu ja tuotteesta tai palvelusta yleensä tulee uusia versioita markkinoille. Lopuksi kiinnostus tuotetta tai palvelua kohtaan hiipuu, uudempia ja parempia tuotteita tai palveluita tulee markkinoille, jotka vievät tämän tuotteen tai palvelun paikan. (Aalto University Wiki, 2025) Toki on olemassa tuotteita tai palveluita, jotka itsessään eivät minnekään häviä, kuten vaikka polkupyörä tai parturi-kampaamot. Tuotteena tai palveluna ne ovat vielä olemassa, vaikka ne ei olekaan samoja tuotteita tai palveluntarjoajia, mitä oli vaikka 20 tai 50 vuotta sitten.
Jos ensimmäisenä olevia ajatellaan erilaisia vaikuttajina, somessa tai muualla, jotka saavat käyttöönsä erilaisia uutuuksia ja suosittelevat niitä sitten oman makunsa mukaan muille. Heillä on omat seuraajansa sekä ne, joille heidän tekemä sisältö näkyy, jotka sitten joko innostuvat uutuuksista tai eivät. Ja näitä uutuuksista innostujia tarvitaan, jotta uutuutta päästää testaamaan erilaisissa käytännön tilanteissa ja ympäristöissä. Sitten tulee ne hieman hitaammat, jotka ovat seuranneet innostujien testailua ja niistä nousseita huomioita. He mahdollisesti keksivät miten uutuutta pitäisi kehittää tai korjata, jotta se toimisi paremmin tai erilaisissa tilanteissa. He myös mahdollisesti keksivät sille jonkun ihan toisenlaisen hyödyn tai käyttötarkoituksen, minkä kautta uutuus löytää taas uuden ryhmän käyttöön. Jokaisella asialla on oman elinkaarensa, minkä lopussa on vielä oma käyttäjäryhmä, joka mahdollisesti korjaa tai kehittää asiaa tai tekee siitä uuden asian raaka-aineen tai muuttaa sen uudeksi asiaksi, jolloin elinkaari lähtee taas alusta. Näihin kaikkiin vaiheisiin tarvitaan erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia taitoja, ominaisuuksia ja tietoa.
Tämä monipuolisuus ja erilaisuus mahdollistaa Värrin (2007) peräänkuuluttaman ekologisen sivistysprojektin toteuttamisen. Siinä olennaista on asioiden näkeminen eri näkökulmista, erilaisten tarpeiden ymmärtäminen ja erilaisten ratkaisujen löytäminen ja testaaminen. Tässä mielestäni olisi mahdollisuus yhdistää palvelumuotoilu kasvatustieteisiin. Kasvatuksen ja sivistyksen ymmärtäminen auttaa palvelumuotoilijoita entistä paremmin ymmärtämään ihmisiä, heidän toimintaan ja päätöksiin vaikuttavia asioita. Näitä hyödyntämällä voidaan kaupitella ihmisille toisenlaista, kaikille parempaa maailmaa. Tämä toki on osaltaan myös poliittinen projekti, koska yksilöiden toiminnan ja valintojen muutoksen lisäksi tarvitaan yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamista.
Kasvatustieteet on laaja kokonaisuus, joten tämänkaltaiseen muutosprojektiin sieltä löytyy monenlaista tietoa ja apua. Kasvatuksen teorioita ja määritelmiä koskevia artikkeleita (Ikonen, 2000, Taneli, 2010) lukiessani huomasin, että kasvatustieteistä puhuttaessa on tärkeää kertoa mitä itse niillä tarkoittaa. Ikonen (2000) esittelee kasvatuksen määritelmän, jossa kasvatus on toimintaa ja järjestelyjä, jotka muokkaavat kasvatettavan käsityksiä, toimintaa ja/tai asenteita hyvänä ja/tai hyödyllisenä pidettyyn suuntaan ja josta käytetään nimitystä ”kasvatus”. Eli tässä toimijalle annetaan valta määrittää toiminta kasvatukseksi kuten myös se, mikä on hyvä tai hyödyllinen suunta. Toki kun puhutaan aikuisista, niin voi kuvitella, että suurin osa kuitenkin osaisi ajatella hyvää ja hyödyllistä tilannekohtaisesti. Eli ei aina vain sitä, mikä on itselle hyvää ja hyödyllistä, vaan myös mikä on muillekin hyvää ja hyödyllistä, ehkä jopa kaikille. Toki monet asiat osoittavat, että tuosta hyvästä ja hyödyllisestä on monenlaisia näkökulmia, joista monet eivät ota huomioon kaikkia yhteiskunnan jäseniä.
Ehkäpä sivistyksen käsite toisi jonkinlaista selkeyttä siihen, mikä on hyvä ja hyödyllinen suunta. Sekään ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen käsite kuin miltä ensi alkuun tuntuu. Miettinen (2016) käy artikkelissaan läpi mitä sivistyksen käsite pitää sisällään: järjellisyyden, kyvyn itsenäiseen kriittiseen ajatteluun, kognitiivisen ja moraalisen autonomian, kansalaisuuden ja demokratian edellytyksen, sosiokulttuurisuuden periaatteen, persoonallisuuden monipuolisen kehittymisen, universaalisuuden ja osallisuuden, näin muutamia seikkoja poimiakseni. Luennolla (Hein, 7.5.2025) meille kerrottiin, että kasvatuksen yksi tehtävä on sivistys, jonka moderni käsitys on luova prosessi, jossa toiminnalla muokataan ja kehitetään itseä ja kulttuurista ympäristöä. Tässä käsityksessä on idea siitä, että olemassa oleva voisi olla paremmin ja sitä voi tehdä täydellisemmäksi. Tähän liittyy myös elinikäinen oppiminen, jonka avulla yksilö voi edistää työllistymistä, sosiaalista osallisuutta, elämänhallintaa, taitoja kestävään elämäntyyliin ja aktiivisena kansalaisena toimimista (Opetushallitus).
Jos palaan vielä ekologiseen sivistysprojektiin, niin loogisesti ajatellen sen toteuttaminen edellyttäisi ensin asenteiden ja käsitysten muuttamista siitä mikä on meille kollektiivisesti hyvää ja hyödyllistä. Eikä vain meille ihmisille, vaan myös muille eläville ja elottomille olennoille, jotka jakavat kanssamme tämän maapallon. Se edellyttää, että me ihmisinä näkisimme muun lajiset arvokkaina ja kunnioittaisimme heitä ja heidän tarpeitaan, mikä taas edellyttää muutosta asenteissa ja käsityksissä. Ihmiset pitävät huolta niistä asioista, joita he pitävät arvokkaina, joten mikäli näkisimme muun lajiset arvokkaina olentoina resurssien sijaan, niin se miten kohtelemme niitä muuttuisi myös.
Kun yhdistämme kasvatuksen ja sivistyksen käsitteet palvelumuotoiluun, saamme osallistavan, yhteistoiminnallisen ja iteratiivisen työskentelytavan, mikä pyrkii selvittämään millaisilla asenteilla ja käsityksillä toivomamme maailma olisi mahdollinen, mitä pitäisi muuttaa, jotta siihen päästäisiin sekä mitkä olisivat parhaat askeleet tuon muutoksen toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että ensin osallistettaisiin eri ihmisryhmiä pohtimaan minkälainen maailma olisi kaikille hyvä ja hyödyllinen sekä minkälaisia asenteita ja käsityksiä se edellyttää. Sitten ideoitaisiin ja kokeiltaisiin minkälaisilla muutoksilla tuo maailma olisi mahdollinen sekä minkälaisia toimenpiteitä tarvittaisiin sen toteuttamiseen. Omasta mielestäni tämä olisi parasta palvelumuotoilun hyödyntämistä. Samalla ihmiset voisivat oppia näkemään asioita eri näkökulmista ja ottamaan huomioon muidenkin tarpeet. Maailman muuttamisen lisäksi prosessi myös kasvattaisi ja sivistäisi ihmisiä.
Lähteet:
Aalto University Wiki. 2025. Tuotteen elinkaari. https://wiki.aalto.fi/display/TUTAwiki/Tuotteen+elinkaari
Ikonen, R. 2000. Mitä se on se kasvatus? Kasvatus, 2000(2), 118-129.
Hein. I. Luento 7.5.2025. Johdatus kasvatustieteisiin. Helsingin avoin yliopisto.
Miettinen, R. 2016. Sivistys kilpailuyhteiskunnassa - mitä annettavaa Hegelillä on tänään? Kasvatus & Aika, 10(3), 57-75. https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68671
Kiertotaloussuomi. Kiertotalous kuvana. https://kiertotaloussuomi.fi/tieto/kiertotalous/
Opetushallitus. Elinikäisen oppimisen avaintaidot. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/elinikaisen-oppimisen-avaintaidot
Taneli, M. 2010. J. A. Hollon kasvatusteoriasta ja kasvatuksen maailmasta elämänmuotona. Kasvatus & Aika, 4(1), 41-56. https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68157
Värri, V-M. 2007. Kasvatusfilosofian tärkein tehtävä. Niin & Näin, 07(1), 70-73. https://netn.fi/artikkelit/kasvatusfilosofian-tarkein-tehtava/
Lisää kommentti
Kommentit