Tämä teksti on Johdatus kasvatustieteisiin -kurssin oppimispäiväkirjasta, missä pohdin miten voisi yhdistää palvelumuotoilu ja kasvatustieteen perusopinnot ja miten käyttää kasvatustieteen opinnoissa oppimaani hyödyksi elämän eri tilanteissa? Oppijana olen sellainen, jota ei kiinnosta se kuka on keksinyt ja mitä, vaan se mitä on keksitty, mihin käyttöön, miten ja millä perusteella. Joten edelleenkään en muista suuntauksien nimiä tai kuka niitä on tutkinut, kenen mukaan ne on nimetty jne. Nämä asiat on kuitenkin kohtuullisen helppo löytää internetistä, kun tietää mitä etsii. Ajatuksena on, että näiden opintojen avulla pystyn tulevaisuuden käytännön tilanteissa paremmin havainnoimaan minkälainen tilanne on kyseessä ja minkälainen toiminta siihen sopii. Toki ihan empaattinen suhtautuminen mahdollistaa tätä jo jonkin verran.

Palvelumuotoilua voidaan käyttää millä tahansa toimialalla mm. toiminnan, työyhteisön ja organisaation kehittämiseen. Lähtökohtaisesti näissä kehittämisprojekteissa ajatellaan tulevaisuutta, yleensä lähitulevaisuutta vaikka pidemmälle katsominen on myös mahdollista. Tämän hetken päätökset kun vaikuttavat siihen, miltä maailma näyttää vuosikymmenien ja jopa vuosisatojen päästä. Siksi onkin tärkeää ymmärtää, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen millaisessa maailmassa juuri nyt elämme, mistä historiallisista päätöksistä meidän nykyhetki on muodostunut. 

Olen syksyn 2024 aikana opiskellut Helsingin avoimen yliopiston kestävyyskurssilla, jossa pääsin perehtymään kestävyyden käsitteeseen, kestävyyskysymysten monimutkaisuuteen, systeemiseen lähestymistapaan, erilaisiin kestävyyshaasteiden ratkaisuihin, globaalien luonnonjärjestelmien turvaamiseen, hyvinvointiin ja muutoksen mahdollisuuksiin, kestävään ja oikeudenmukaiseen talouteen, kestävään ja terveelliseen ruokajärjestelmään, ilmastonmuutokseen ja oikeudenmukaiseen energiasiirtymään sekä kaupunkiseutujen kehitykseen. Monissa kurssin tehtävissä pohdittiin miten oma tieteenala voisi olla ratkaisemassa kestävyyshaasteita. Avoimen opiskelijana pohdin tätä palvelumuotoilun osalta.

Minkälainen olisi tulevaisuus, jos saisit päättää ilman, että pitäisi miettiä miten sen voisi toteuttaa? Osallistuin keväällä 2024 Tulevaisuuslukutaidon ABC-kurssille (Haaga-Helian avoin AMK) ja oppimistehtävänä teon oman toivottavan tulevaisuuden (oma utopia eli protopia) ja tiekartan tuohon toivottavaan tulevaisuuteen. Tehtävän tarkoituksena oli harjoitella positiivisen, mahdollisimman konkreettisen tulevaisuuden kuvittelemista. Tehtävässä toivottava tulevaisuus sijoittuu 20-30 vuoden päähän (2044-2054), jolloin olen joko jäämässä tai jo jäänyt eläkkeelle, mikäli eläkejärjestelmä vielä silloin on käytössä. Eläköitymisen lisäksi tehtävässä tarkasteltaviksi teemoiksi valitsin kaupunkikehityksen, työnmurroksen ja terveydenhoidon.

Ehkä on hyvä lähteä siitä kuka minä olen, minkälaisia rooleja minulla on tässä elämässä ollut. Isoin, pisin ja haastavin rooli on ollut äitiys ja vanhemmuus. Toki minulla on perhe ja ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni tätä pidempään. Kuitenkin tämä on se mikä tulee ekana mieleen. Täytin 19 muutama viikko esikoiseni syntymän jälkeen. Tätä kirjoittaessa tuosta on kulunut 28 vuotta. Tämä rooli on ollut minulla yli puolet elämästäni ja pysyy kunnes täältä lähden. Äitiys ja vanhemmuus ei ole ollut minulle kovin ominainen rooli. Se on haastanut ja muuttanut minua samalla vahvistaen sitä kuka sisimmässäni olen. Ammatillinen roolini taas on ytimeltään pysynyt samanlaisena, vaikka sen ilmentymisen muoto on vaihdellut.