Kaupunkien tulevaisuus

Kaupungeilla ja niissä asuvilla yksilöillä on merkittävä vaikutus siihen, millaiseksi tulevaisuutemme tulee muodostumaan. Aikamme suurimpia ongelmia on globaalin pohjoisen liikakulutus sekä liikenteestä tulevat päästöt eri muodoissaan. Näistä suurin osa tapahtuu kaupungeissa ja niiden lähiympäristöissä. Kurssin projektityössä etsin keinoja, joilla kaupungit ja kaupunkilaiset voivat tehdä tulevaisuudesta paremman kaikille. Työn lähtökohtana käytin kulutuksen ja päästöjen vähentämistä sekä omavaraisuuden lisäämistä.

Haasteina kulutuksen ja päästöjen vähentäminen sekä omavaraisuuden lisääminen kaupunkiympäristössä ovat sellaisia mitä mikään yksi taho ei voi yksin ratkaista. Jos kaupunkiympäristön eri tahot toimisivat yhteistyössä saman haasteen parissa, tavoitellen samaa lopputulemaa, niin muutoksen toteuttaminen on ihan eri tavalla mahdollinen kuin jos nämä tahot tavoittelisivat toisistaan tietämättä eri asioita.

Kurssin projektityötä varten muotoilemassani ratkaisussa halusin luoda ympäristön, joka tukee yksilöitä tekemään parempia valintoja. Kun sekä henkilö- että kuorma- ja rekka-autoja on vähemmän liikenteessä, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden on turvallisempaa ja miellyttävämpää kulkea, ja heille on myös enemmän tilaa. Samoin julkinen liikenne kulkee sujuvammin ja sitä voidaan myös laajentaa. Yhteiskäytössä olevien kuorma- ja sähköpyörien saatavuus lähellä kotia, työ- tai opiskelupaikkaa lisää niiden houkuttelevuutta. Matalan kynnyksen yhteiskäyttö, korjaus ja huoltopalvelut lähellä kotia, työ- tai opiskelupaikkaa lisää myös niiden houkuttelevuutta. Tuettuna toimintana kustannukset saadaan pidettyä halvempana kuin uuden hankkiminen.

Käytännössä tuo tarkoittaisi autoilun vähentämistä rajoittamalla autoille annettua tilaa ja siirtämällä pysäköinti maan alle, sekä kävelyn, pyöräilyn ja julkisen liikenteen, erityisesti ratikoiden tarjonnan lisäämistä ja kehittämistä. Lisäksi tarjolla olisi yhteisesti käytettäviä kuorma ja -sähköpyöriä, ja niille latausasemia, joista pyörän saa käyttöönsä (samaan tapaan kuin nyt on yhteiskäyttöautoja). Isompia tavaroita voitaisiin kuljettaa myös raiteilla, esim. ratikoilla. Rekat ja isot kuorma-autot toisivat tavarat esim. Kehä 1:n varrella oleville keräysasemille, joista ne toimitetaan raiteita pitkin eteenpäin aina tiettyyn kaupunginosaan, josta asukas hakee ne.

Yhteiskäyttö, korjaus ja huoltopalveluiden lisääminen tukemalla palvelutoimintaa, ja kehittämällä sitä palvelumuotoilun avulla. Tässä olisi myös mahdollisuus osa-aikatyöhön lähellä kotia esim. osatyökykyisille, eläkeläisille ja opiskelijoille. Kaupunginosissa voisi olla kaupungin kustantamia yhteiskäyttötiloja, joissa tämänkaltainen toiminta olisi sallittua. Kaupungin ja kaupunkilaisten yhteistyö parhaimmillaan olisi sitä, että kaupunki mahdollistaa eri tahojen yhteistoiminnan, minkä avulla voidaan etsiä kaikkia hyödyttäviä ratkaisuja, joita kaupunki yhdessä eri tahojen kanssa sitten toteuttaa.

Entä miltä Helsinki näyttäisi, jos tämä ratkaisu toteutettaisiin käytännössä: jokaisesta kaupunginosasta/vastaavalta alueelta löytyy ”yhteisötalo”, jossa kaupunkilaiset, turistit ja matkalaiset voivat joko itse tai jonkun muun toimesta huoltaa tai korjata vaatteitaan, tavaroitaan jne. Talosta löytyy myös yhteiskäyttöisiä työkaluja, laitteita, kuorma- ja sähköpyöriä yms., joita voi lainata käyttöön tai käyttää paikan päällä. Osa ”yhteisötaloista” on tehty nykyisten kirjastojen yhteyteen, osa on tehty käyttämättömiin liikehuoneistoihin tai varastoihin, riippuen alueen rakennuskannasta. Suurin osa liikenteestä on julkista liikennettä, mikä ulottuu kaikkiin kaupunginosiin. Suurin osa julkisesta liikenteestä on raitioliikennettä, joissa yksi vaunu on tarkoitettu tavarankuljetukseen. Pysäkeiltä löytyy koppi, minne nuo tavarat siirretään odottamaan noutoa. Ajoratojen parkkialueista on tehty pyöräteitä ja aiemmille pyöräteille on istutettu puita ja lisätty penkkejä tai muita oleskelutiloja.

Miten tämän toteuttaminen olisi mahdollista. Ensin pitäisi saavuttaa poliittisessa päätöksenteossa yhteisymmärrys tämän tulevaisuuden tavoittelemisesta sekä siitä millä keinoin sinne päästään. Sen jälkeen kaupungin asukkaita tulisi osallistaa ja sitouttaa käytännön toimenpiteisiin liittyen. Näiden lisäksi muutoksen tekemistä pitää tukea taloudellisin ja materiaalisin resurssein. Näistä tärkein on kaupunkilaisten sitouttaminen ja osallistaminen, koska heillä on valta valita kaupungin poliittiset päättäjät ja he ovat niitä yksilöitä, joiden toiminta vaikuttaa kaupunkien kestävyyteen ja viihtyvyyteen.

Kaupungeissa omaa arkeaan elää huomattava määrä yksilöitä. Yksilöiden tekemillä päätöksillä on kollektiivisesti vaikutusta kestävyysasioihin ja samalla yksittäisillä yksilöillä on erilaisia resursseja muuttaa toimintatapojen heidän oman arkisten asioiden hoitamisen lisäksi. Ennen kuin päästään siihen pisteeseen, missä kaupunkien eri tahot tekevät tietoisesti ja yhteisymmärryksessä yhteistyötä kestävyysasioiden parissa, niin tällaisten poliittisten päätösten avulla voida luoda ympäristö, missä yksilöt voivat tehdä sekä itselleen että ympäristölle parempia päätöksiä, ilman että se rasittaa heidän resurssejaan liikaa. Pienellä säädöllä nämä päätökset ovat hyväksi myös erilaisille yhteisöille ja yrityksille, luoden myös uudenlaisia työpaikkoja.